perjantai 30. tammikuuta 2015

Matkatuotteet esittelyssä!

Marokossa mukana oli muutama kätsy matkakokoinen tuote, jotka aion nyt esitellä teillekin. En ymmärrä millä järjellä reissulle pakataan mukaan täysikokoisia pakkauksia, kun matkakokojakin on saatavilla. Itse pyrin ainakin ottamaan mukaan niin vähän tavaraa kuin mahdollista sekä tietysti myös mahdollisimman kevyen lastin. Näin välttyy helpommin ylipainovaaralta sekä ostoksia mahtuu enemmän laukkuun takaisin tullessa! Jossei halua ostaa erikseen minikokoisia tuotteita, voi toki siirtää vanhoista tuotteista pienempiin matkapurnukoihin.

Vasemmalta:

- Matrix Biolage Protective Hair Non-Oil = Taitaa olla ihan täysikokoinen pakkaus, mutta ihanan pienikokoinen ja suojaa hiuksia auringolta, kloorilta ja merivedeltä.
- Biozel kuivashampoo tummille hiuksille = Aivan mielettömän hyvä tuote, jolla voi tarvittaessa peittää vaalean juurikasvun. Matkailijan ''must have'' repussa, jossei aina pysty pesemään hiuksia.
- Dolce & Gabbana suihkusaippua = Jättää iholle ihanan tuoksun, jolloin hajuvettä ei välttämättä erikseen tarvitse. Kannattaa aina kantaa mukana saippuaa reissuilla varan vuoksi.
- Dermalogica Multi-Active Toner = Eli suihkutettava kasvovesi jota voi suihkuttaa suoraan iholle, jolloin vanulappuja ei erikseen tarvita.
- Marvis Amarelli Licorice = Ylivoimaisesti paras sekä lisäksi tyylikkäin hammastahna. Matkakokoina saa kaikkia makuja ja oma lempparini on tämä lakulta maistuva.
- Neutrogena Pore & Shine Daily Scrub = Kannattaa aina kuoria ihoa matkoilla, jolloin ruskettuu tasaisemmin.
- Aussie Miracle Moist shampoo ja hoitoaine = Nämä tuotteet kosteuttaa hiuksia paahtavassa kuumuudessa.


Tässä oli mun lempparit! Olis myös kiva tietää mitä tuotteita itse suosittelette mukaan matkalle :)

Kaikki tuotteet saatu testiin blogin kautta.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Pelko on pahin vihollisemme

Tänään tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Itseäni aihe koskettaa henkilökohtaisesti juutalaisuuden takia, mutta myös siksi, että seurakunnassamme on ihmisiä, joilla on eläviä muistoja kyseisestä leiristä. Isoisäni oli jo lähes 20-vuotias leirin vapautumisen aikoihin, mutta kyseiset tapahtumat tuntuvat silti jotenkin paljon kaukaisimmilta. Keskustelemme usein ystävieni kanssa holokaustista, ja mielestäni onkin välillä tärkeää palauttaa mieleen kyseiset ajat ja sen hirmuteot. Peruskoulussakin meille näytettiin usein videomateriaalia ja kuvia keskitysleireiltä, vaikkei silloin aina tajunnut miten vakavasta asiasta oli kysymys. Kävimme koulun kanssa myös Yad Vashem -nimisessä holokaustin historiaa käsittelevässä museossa Jerusalemissa Israelissa. Oli uskomatonta nähdä esimerkiksi kaikkia juutalaisilta riistettyjä vaatteita, kenkiä, silmälaseja ja hiuksia, joita oli säilytetty. Tuntui niin absurdilta kävellä siellä kaiken kauhun ja tuskan muistoissa. En ole kuitenkaan valitettavasti koskaan käynyt itse Auschwitzissä Puolassa, mutta olen menossa käymään siellä mahdollisimman pian. Auschwitzissä on kolme leiriä, joista ensimmäinen oli pääleiri, sitten Auschwitz-Birkenau eli varsinainen tuhoamisleiri sekä Monowitz eli työleiri.

Vaikka tänään on uhrien muistopäivä ja holokausti jäänyt taakse, eivät juutalaisvainot ole mielestäni silti täysin ohi. En ole itse henkilökohtaisesti törmännyt kovinkaan usein rasistisiin hyökkäyksiin livenä, mutta olen silti saanut paljon ilkeitä ja jopa uhkailevia kommentteja esimerkiksi Boy London -postaukseen reilu vuosi sitten: http://sharonin.blogspot.fi/2013/10/missa-menee-raja.html. Olin myös järkyttynyt lukiessani kommentteja Hesarin kirjoituksessa, jossa käsiteltiin meidän juutalaisen seurakunnan suojelua. On epäoikeudenmukaista, että vielä tänä päivänä pitäisi pelätä esimerkiksi käyttää koruna daavidintähteä tai kadulla kipa-päähinettä. Toki ymmärrän jotenkuten Marokon reissullani, kun minulle varoiteltiin kertomasta uskonnostani arabimaassa, mutta entä Suomessa... Äitinikin on valitettavasti joutunut usein kehoittamaan minua peittämään nilkassa näkyvän hepreaksi kirjoitetun tatuoinnin. Jokainen ansaitsee turvapaikan ja rauhan, ja meille juutalaisille seurakunta on juuri sellainen paikka. Olen itse käynyt vartiointikurssin koulussa ja toiminut sen jälkeen vartiossa Helsingin juutalaiselle seurakunnalle. On mielestäni käsittämätöntä, ettei juutalainen seurakunta saa Helsingin poliisilta suojelua. Suomi on nimittäin ainoa Pohjoismaa joka ei tue taloudellisesti juutalaisten yhteisöjen turvallisuuden ylläpitoa. Muistan aina juutalaisessa koulussa, ettei porttien ulkopuolelle saanut mennä leikkimään, mutta nykyään on turvallisuussyistä rakennettu koulun eteen niin isot portit, ettei kadulle edes näe enää. Jonkun on kuitenkin maksettava kaikki tämä ja on epäreilua, että seurakuntavero nousisi sen takia, että edustaa vähemmistöä. Olen juutalainen ja ylpeä siitä, mutten halua hakea näin mitään erityiskohtelua vaan ainoastaan hyväksyntää ja tasavertaista asemaa yhteiskunnassa.

Minä en aio pelätä.


Päivi Räsänen kirjoitti hienosti samaisesta aiheesta tänään blogiinsa: http://www.paivirasanen.fi/2015/01/antisemitismin-pysayttaminen-vaatii-tekoja/.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Matka Marrakechiin

Jos olette ensimmäistä kertaa Marokossa ja haluatte kokea kulttuuria niin älkää jääkö pelkästään Agadiriin vaan lähtekää myös pohjoisempaan päin. Agadir on kiva rauhallinen rantapaikka, jossa on todella lämmintä ja aurinkoista, mutta jos kaipaa sykettä niin kuin minä itse, kannattaa suunnata esimerkiksi Marrakechiin. Agadir on itselleni aivan liian turistikohde... Lähdettiin siis Ellan kanssa lauantaina aamulla bussiasemalle, mutta monet bussit olikin täynnä, sillä marokkolaisten lomat alkoivat kuulemma juuri samaisena päivänä. Onneksi saatiin meno-paluu -liput muutaman tunnin päähän Supratours ja CTM -nimisiltä bussilinjoilta. Bussit olivat todella siistit, jalkatilaa oli vaikka kuinka ja ilmastointi toimi. Matka Marrakechiin kesti noin kolme tuntia ja kyyti oli erittäin tasaista ja sujuvaa. Marrakech oli aivan ihana! Ihmeteltiin suut auki kaikkia upeita rakennuksia, palatseja ja puutarhoja. Otettiin taksi Djema Efna -nimiselle aukiolle, josta löytyi mm. käärmeenlumoajia, taikureita ja erilaisia kojuja. Markkinat jatkuivat vielä erilliselle suk-alueelle, jossa myytiin kaikkea ja vielä enemmän. Maailman hienoimpia sisustusjuttuja ja panorama-ravintoloita kattoterraseilla. Nautittiin niin paljon siitä ihmisvilinästä ja meiningistä mitä ympärillä näkyi - aivan upea paikka. Myöhemmin illalla jäätiin vielä ihastelemaan auringonlaskua ja palattiin takaisin Agadiriin.


Tänään lähdetään takaisin kotiin. Viikko Marokossa on ollut oikeastaan melko sopiva aika. Marokko on muuten ihana, mutta ihmiset toimivat hieman itsekkäästi ja kaikki energia menee koko ajan siihen, ettei tule jatkuvasti huijatuksi. Muuten Marokko on ympäristöltään kaunis ja siisti. Jään kaipaamaan upeita rakennuksia ja aurinkoa. Päivitän seuraavan kerran Suomesta! Toivottavasti olette viihtyneet matkapostausteni parissa (: