Parasta matkustamisessa on vain heittäytyä mukaan tunnelmaan ilman liian selkeitä suunnitelmia ja paineita siitä mitä kaikkea tulisi matkan aikana tehdä. Emme olleet miettineet aikatauluja eteenpäin, sillä viihdyimme sen verran hyvin Mumbaissa, että oltiin siellä yksi extrayö. Hotellin henkilökunta oli muutenkin niin ystävällistä, että he tilasivat meille bussiliput ja auttoivat muutenkin lähettämällä kuljettajan ja oppaan, joiden avulla löysimme perille pysäkille. Täällä päin työntekijät kehoittavat aina ensimmäisenä istumaan ja odottamaan ilman asioiden eteenpäin viemistä. Asiat eivät hoidu hetkessä, sillä koskaan ei tunnu olevan kiire minnekään. Myös ihan perusasioiden hoitamiseen tarvitaan noin kymmenen ihmistä eikä esimerkiksi yksi tai kaksi niin kuin normaalisti.
Ruoka on ihan mielettömän hyvää, joka ei tietysti tullut itselleni yllätyksenä. Täällä on paljon kasvissyöjiä, joten vegepaikoissa ruoka on erityisen maistuvaa sekä mausteista. Suski on kasvissyöjä, ja ollaan välillä otettu yksi yhteinen annos. Täällä on muutenkin tapana jakaa annokset, sillä annoskoot ovat niin valtavan suuria. Pistin myös merkille, ettei Naan ole oikeasti niin kuohkeaa ja paksua, vaan enemmänkin lätyn paksuinen ja pieniksi paloiksi leikattu. Ihmiset syövät aikalailla pelkästään käsin ja välillä lusikalla avittamalla. Me ei hygieniasyistä olla vielä lähdetty tähän mukaan...
Lähdettiin siis yöbussilla Goalle, koska junaliput oli kaikki täyteen buukattu. Bussissa näytettiin jotain älytöntä Bollywood-leffaa, joka oli niin kovalla, että tärykalvot meinasi puhjeta. Suski hermostui ja kävi huutamassa kuskille kaksi kertaa, mutta kuski laittoi aina volymet takaisin kovalle. Lopulta kävin itse vielä kolmannen kerran sanomassa, jolloin kuski hiljensi ääntä hieman. Meteli oli oikeasti niin kova, etten todellakaan ymmärrä miten joku olisi voinut saada mitenkään unta, mutta ollaan toisaalta pistetty merkille, että kaikki äänet ovat täällä ihan superkovalla. Mun
Instagramista löytyy pätkä tuosta kyseisestä matkasta... Reissun oli tarkoitus kestää kokonaisuudessaan 10 tuntia sisältäen kaksi pysähdystä ja meidän piti olla perillä aamulla yhdeksän maissa. Herättiin kuitenkin aikaisin aamulla siihen, kun bussiin osui jokin. Ei yhtään ihmetelty tapaturmaa, sillä bussi oli koko yön kaahannut ja äkkijarrutellut vuoronperään. Matka siis tyssäsi reiluksi tunniksi siihen, kun selviteltiin bussin ja henkilöauton törmäystä. Auton etuosa meni ruttuun, mutta kuljettajalle ei onneksi käynyt kuinkaan. Olimme loppujen lopuksi perillä Goalla kuusi tuntia myöhässä...
Pitkä ja tuskainen matka oli kaken sen arvoista, sillä täällä on ihan uskomattoman vehreää ja kaunista. Ihasteltiin jo bussista maisemia, kun ajoimme vuoristoissa. Henkeäsalpaavan upeaa!
Ei tiedetä kuinka pitkäksi aikaa jäädään Goalle, kun täällä on todella sateista, mutta katsotaan mihin seuraavaksi päädytään.
