perjantai 19. helmikuuta 2016

Uusi blogi!

Hei rakkaat lukijat!

Olen pitänyt nyt hetken blogitaukoa ja postannut muutenkin todella epäsäännöllisesti viime aikoina. Tähän on kuitenkin syynsä, sillä olen suunnitellut jo jonkun aikaa uutta blogia tämän vanhan tilalle. Vaihtoehtoina oli joko lopettaa bloggaaminen hetkeksi/kokonaan tai siirtyä uudelle alustalle ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Päätin jatkaa vielä blogin kirjoittamista, sillä tästä on tullut itselleni niin rakas harrastus ja myös elämäntapa. Vanhat postaukset jäävät tänne, mutta uusi blogi starttasi juuri osoitteessa:


Tervetuloa sinne kaikki vanhat ja uudet lukijat ja kiitos menneistä vuosista! Toivotetaan tervetulleeksi uusi alku :)


Kuva Kira Hagström.

Follow my blog with Bloglovin

tiistai 9. helmikuuta 2016

Työnä maskeeraaja

Kaikki lähti siitä, kun lapsena ihastelin äidin meikkipussin sisältöä ja testailin kaikkea omaan naamaani. Malliksi pääsi myös naapurin lapset, serkut ja kaverit. Aloin itse meikata jo melko aikaisin, sillä peruskoulussa mulla puhkesi akne, jonka takia oli melkein pakko opetella tekemään hyvä meikkipohja. Lukioaikoina kiinnostus meikkaamista kohtaan kasvoi todenteolla, ja äitini, joka on mm. kosmetologi, antoi hyviä vinkkejä maskeeraamisen saloihin. Pääsin vuonna 2006 harjoittelijaksi Brand-mallitoimistoon, jossa tein helppoja nudemekkejä mallien portfolioihin. Olen edelleen kovin kiitollinen Brandin toimitusjohtajalle Toni Korpinevalle, joka otti minut harjoittelijaksi vaikkei minulla ollutkaan alan koulutusta. Brandilla pääsin tutustumaan valokuvaajiin ja loin paljon kontakteja muotialalta. Vuonna 2008 aloin tehdä yhteistyötä eri valokuvaajien sekä valokuvausstudioiden kanssa. Kohta maskeerasin jo muotilehtiin, näytöksiin, mainoksiin, mallikansioihin ja erilaisiin tapahtumiin. Olen tehnyt maskeeraustöitä freelancerina tasan kymmenen vuotta eikä työhön kyllästy, kun sitä pääsee tekemään projektiluontoisesti. Paras tapa saada töitä on verkostoitua ja ottaa yhteyttä eri tahoihin aktiivisesti. Omia töitä on myös hyvä esitellä esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa. Itse en tee enää meikkaustöitä niin aktiivisesti, sillä teen niin monia muitakin juttuja, mutta olen päässyt parin viime vuoden aikana meikkaamaan mm. musiikkivideoihin, joka on ollut aivan mieletön juttu! Tässä muutama, joiden videoille olen maskeerannut: Satin Circus, Tuomas Kauhanen, Artem x Yonas ja Jontte Valosaari. Teen myös meikkejä eri yrityksille ja minut voi buukata meikkaajaksi erilaisia tilaisuuksia varten. Nyt on esimerkiksi tulossa Vanhojen tanssit, jos joku teistä tarvitsisi meikin? Tietoni: sharon.ruba@hotmail.com

Harjoitus tekee tälläkin alalla mestarin, joten koulutusta ei välttämättä tarvitse, varsinkin, jos keskittyy vain arki- ja juhlameikkeihin eikä niinkään efektimeikkaukseen tms. Tässä muutamia meikkaustöitä vuosilta 2008-2010:


Kuvat Saku Perintö.


Postaus toteutettu yhteistyössä VMP Groupin kanssa.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Annetaan liivien näkyä!

Olin ihan haltioissani viime viikolla, kun pääsin tutustumaan Spalt Pr:lle Marlies Dekkersin uuteen mallistoon. Kyseessä on ihan lempi alusvaatemerkkini ikinä ja olin todella innoissani nähdessäni joka puolella maailman kauneimpia alusvaatteita. Vielä upeampaa oli tavata itse Marlies henkilökohtaisesti, sillä hän oli paikan päällä kertomassa tarinan merkin takaa sekä esittelemässä tulevan malliston. Menin ihan jäihin, kun pääsin vihdoin puhumaan suunnittelijan kanssa, sillä olen käyttänyt Marlies Dekkersin liivejä jo useamman vuoden. Merkki tunnetaan parhaiten koristenaruista liivin yläosassa. Sanoinkin suunnittelijalle, että kyseessä ei ole vain perusliivit vaan myös asuste. Mulla oli päällä lempiliivit Marlies Dekkersin mallistosta, joissa koristus yltää niin ylös, ettei kaulakorua tarvitse. Isorintaisena on hankalaa löytää hyviä liivejä peruskaupoista, jonka takia ostan ne aina esim. Funky Ladysta. Istuvuus ja mukavuus ovat kaikki kaikessa, mutta Marlies Dekkersin liiveissä on lisäksi jotain spesiaalia ja uniikkia. Mitäs te pidätte?


lauantai 30. tammikuuta 2016

Green beret

Mulla oli lukioaikoina kauhea himo baskereihin. Hamstrasin niitä kaikenlaista eri sorttia ja sävyä kaappiin. Jossain vaiheessa tuli vain fiilis luopua niistä ja nyt oon muutaman vuoden harmitellut sitä. Muutama päivä sitten Stockalla asioidessani (rakastan muuten yli kaiken Stockmannia) silmiini osui myrkynvihreä baskeri mallinuken päällä. Se oli ainoa malli jäljellä, mutta sain onneksi itselleni viimeisen kappaleen. Juuri tuollainen vihreä on yksi lempi sävyistäni, ja miten nostalginen olo siitä tuli! Täytyy aloittaa keräileminen uudestaan, sillä ihastuin taas tuohon tyylikkääseen asusteeseen. Unohtamatta uutta Moschinon reppua, josta on tullut ihan mun lemppari!


Haalari Zara
Takki Monki*
Kengät Vagabond*
Baskeri Global Accessories
Kaulahuivi Monki
Korvikset H&M
Reppu Moschino
*saatu

torstai 28. tammikuuta 2016

Kuvia viime joulusta

Kuukauden vanhoja otoksia, mutta oli pakko lisätä, kun sain vasta nyt siirrettyä nämä koneelle. Kuvista huokuu se lämmin ja rauhallinen tunnelma mikä meillä oli taas tänä jouluna. Luettiin jouluevankeliumi, laulettiin joululauluja kitaran säestyksellä, syötiin hyvin ja availtiin lahjoja. Meillä kävi jopa joulupukki! Porukan nuorin Eden oli tietysti eniten innoissaan ja sai huiman määrän paketteja - enimmäkseen Frozen-juttuja. Itselleni tuli oikeastaan vain kirjekuoria ja leffalippuja, mutta hyvä niin, koska lahjat ei oikeen ole se mun juttu. Niitä on kuitenkin ihan kiva antaa, jonka takia annoin tänäkin jouluna kassillisen paketteja sukulaisille. Täytyy kuitenkin paljastaa, että suurin osa oli blogin kautta saatuja lahjuksia, mutta pääasia, että jengi oli tyytyväisiä! Ehdottomasti paras lahja kaikista on saada olla perheen kanssa yhdessä.


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

BIK BOK kevät/kesä 2016

Liityin tänä aamuna kollegoiden seuraan Bik Bokin tilaisuuteen, joka järjestettiin Southpark-nimisessä ravintolassa Koffin puistossa. Esillä oli todella kattava aamiainen sekä kevään/kesän tulevaa mallistoa. Mallisto oli saanut vaikutteita 60-luvun lopun ja 70-luvun tyyleistä sekä hippimeiningistä. Mallistossa nähdään paljon hapsuja, mokkaa, nyörejä, lyhyitä paitoja ja villejä kuvioita. Olin ihan häkeltynyt ihanista 70-luvun kukkamekoista, joita on tulossa ja joiden alle voi laittaa yksinkertaisen paidan kaveriksi. Myös kaikki farkkujutut oli ihania ja niitä on tulossa todella montaa eri sorttia. Farkkujen lahkeissa nähdään paljon eri leveyksiä ja pituuksia ja niissä on paljon revittyjä yksityiskohtia. En malta odottaa!


Mun lemppari oli ehdottomasti tämä setti!


maanantai 25. tammikuuta 2016

Kokemuksia työolosuhteista

Oon viime aikoina kuullut tosi paljon valituksia ystäviltä huonoista työoloista. Koska tällä hetkellä eletään aikoja, ettei ylimääräistä rahaa ole kauheasti yrityksillä, näkyy se melko selkeästi työntekijöiden työolosuhteissa ja fiiliksissä. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, vaan työoloja pitäisi päinvastoin kohentaa, jotta saataisiin parempaa tulosta.

Olin aikoinaan töissä eräässä vaateliikkeessä, jossa huonon taloudellisen tilanteen takia jouduimme itse siivoamaan liikkeen, antamaan kehitysideoita viikottaisissa palavereissa ja listaamaan ylös omia myyntejä ja kirjoittamaan palautetta omasta työstä päivittäin. Näin meitä työntekijöitä seurattiin ja arvosteltiin, vaikkei myynnit aina olleetkaan meistä kiinni. Meille ei myöskään kuulunut työterveyshuoltoa. Lisämyyntiä piti tehdä jatkuvasti eikä siitä saanut mitään ekstraa, ei provikkaa eikä edes kunnolla kiitosta. Tällainen kohtelu laittoi miettimään minkälainen arvo työntekijöillä oikeastaan on. Ovatko työntekijät vain koneita, jotka ovat helposti ja nopeasti korvattavissa tarvittaessa? Eikö hyvän työntekijän panosta arvosteta tai palkita millään tavalla? Itselläni tämä ainakin johti siihen, että työpaikalla pelotti koko ajan ja työskentelin jatkuvasti kovan paineen alla. Olenko tarpeeksi hyvä ja hyväksytty? Onko myymäläpäällikkö tyytyväinen ja kaatuuko firma, jossen anna kaikkea? Tämän ei pitäisi olla kokonaan myyjien harteilla. Kysymys on kokonaisuudesta ja hyvästä yhteishengestä, jota tulisi koittaa rakentaa. Tällainen pelossa johtaminen ei ole siihen oikea tapa. Muistan kuinka minua ahdisti mennä töihin, jos myymäläpäällikkö oli paikalla. Minua tarkkailtiin koko ajan ja tuntui, kun olisi pitänyt juosta tuli perseen alla koko työvuoro. Mikä motivoi hyvään työskentelyyn? Ei ainakaan tällainen kohtelu...

On tärkeää vaalia hyvää henkeä työpaikalla sekä antaa työntekijälle fiilis, että tämä on tärkeä ja arvostettu. Näin saataisiin myös jatkuva irtisanoutuminen ja työntekijöiden vaihto vähentymään, sillä perehdyttäminen vie paljon aikaa ja rahaa firmalta. Hyvä työntekijä pitäisi mielestäni palkita säännöllisesti ja näin kannustaa myös muita tekemään hyvää tulosta. Vapaa-ajalla ei pitäisi stressata työasioista ja niistä pitäisi olla mahdollisimman vähän yhteydessä työajan ulkopuolella. Työntekijöihin pitäisi pystyä luottamaan ja antaa keskittyä itse työn tekemiseen sen sijasta, että pitäisi koko ajan tarkkailla myyntilukuja ja kirjata niitä ylös. Lukuja on mielestäni toki hyvä pitää silmällä, mutta niitä pitäisi tulkita enemmänkin koko tiimin kannalta eikä yksilötasolla. Hyvää ryhmähenkeä tulisi mielestäni vaalia ja koittaa toimia mahdollisimman tehokkaasti tiiminä. Yhdessä voi saada paljon enemmän aikaan, jolloin ei myöskään tarvitse tuskailla yksin myyntien kanssa. Myös provikkasysteemi on mielestäni aina kannustava vaikkakin ymmärrän, ettei siihen aina ole resursseja. Epätoivoinen myyntityyli näkyy ulospäin asiakkaalle, joka on mielestäni todella luotaantyöntävää. Tästä syystä on mietittävä muita tyylejä lisämyyntiin, kuin tyrkyttäminen tai asiakkaan ahdistelu kaupassa. Asiakas myös aistii millainen ryhmähenki liikkeessä on. Todella hyvä tapa houkutella asiakkaita on erilaiset tarjoukset ja tapahtumat kaupassa. Myös sosiaalista mediaa ja markkinointia voi käyttää todella tehokkaasti hyödyksi myynnissä. Koitetaan päivittyä tähän aikaan ja annetaan tilaa ihmisille myös toimia omalla tavallaan, kunhan se tuottaa tulosta. Ei koiteta laittaa kaikkia samaan muottiin ja lisätä työntekijöiden stressitasoja tuijottamalla pelkästään lukuja. Hyvän työpaikan tunnistaa hyvästä yhteishengestä, kannustuksesta ja arvostuksesta työntekijöitä kohtaan.



Postaus toteutettu yhteistyössä VMP Groupin kanssa.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Maailman kaunein katedraali

Varmaan yksi upeimmista nähtävyyksistä koko Pietarin reissun aikana oli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Katedraali oli upea näky myös sisältä ja sisäänpääsymaksu oli vain pari euroa. Maalauksia oli lattiasta kattoon ja mikä väriloisto! Harvoin näkee mitään niin upeeta.

Lunta tuli lähes koko matkan ajan ja asteita oli saman verran, kuin Suomessakin. Käveltiin jonkin verran tuiskeessa ja olin lähtenyt hieman puolikuntoisena reissuun viikon sairastelun jälkeen, jonka takia sairastuin kesken matkan uudestaan ja mulla nousi yht'äkkiä kuume. En ole ollu kuumeessa varmaan yli kymmeneen vuoteen, jonka takia sain herätessäni paniikkikohtauksen ja aloin itkeä. Kuinka kamala tuo tunne onkaan, kun ei pääse kunnolla nousemaan edes sängystä. Mun oli tarkoitus olla Helsingissä perjantaina, mutta jouduin ottamaan aikaisemman junan kotiin. Mulla oli kuitenkin ihana miniloma tätä kaikkea ennen rakkaan oppaani kanssa, joka vei minut muun muassa jazzbaariin kuuntelemaan livemusiikkia ja katsomaan oopperaa. Suosittelen kuitenkin mieluummin matkaamaan Pietariin kesällä, jolloin siellä on helpompi liikkua ja näkee enemmän.