#omattreffit

Olen jo kauan halunnut kirjoittaa jonkun syvällisemmän postauksen ja yksi aihe on aina ollut päällimmäisenä mielessä. Monesti kämppikseni kanssa keskustellessa esiin nousee aiheet itsetunnosta ja sen tärkeydestä jokaisessa asiassa. Ihmisten käytöksestä voi usein päätellä itsetunnon tason ja sen onko ylipäätään sinut itsensä kanssa. En usko, että tällaisessa median täyteisessä ja pinnallisessa maailmassa kukaan välttyisi itsetunto-ongelmilta, sillä media määrittelee niin vahvasti kauneusihanteet. Olen aina itse kyseenalaistanut näitä ihanteita, sillä ne perustuvat vain tiettyjen ihmisten mielipiteisiin, useimmiten muoti- tai kauneusalan, joka on muutenkin melko pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, jonka tiedän erittäin hyvin myös omien kokemusteni kautta. Olen työskennellyt useampia vuosia meikkaajana sekä nuorempana mallien scouttina, joten tiedän, että näille asioille sokaistuu eikä enää välttämättä osaa arvostaa luonnollisuutta. Ihmisen oma persoonallisuus on kaikista kiehtovinta, mutta jostain syystä ihmisillä on hirveä tarve laittaa itsensä johonkin tiettyyn muottiin ja tuntea näin olonsa turvalliseksi. Mielestäni ''tavallisuus'' ei juuri ole sulautumista massaan vaan sitä, että olisi täysin se kuka luonnostaan on.



Olen kärsinyt koko elämäni koulukiusaamisesta johtuneista itsetunto-ongelmista, mutta tullut silti jokainen vuosi tietoisemmaksi siitä miten ainutlaatuinen onkaan. Se, että ulkonäköäni on arvosteltu niin monia vuosia, on vaikuttanut itseeni niin, että olen miettinyt kuinka erityinen olenkaan, kun ominaisuuksistani jaksetaan niin paljon puhua. Ehkä olenkin erityinen enkä vain maailman turhin ja hyödyttömin ihminen. Mielestäni asiat tulisi kääntää juuri tällä tavalla päälaelleen ja miettiä juttuja omalla tyylillä eikä vain ja ainoastaan hyväksyä ulkopuolisten ihmisten mielipiteet. Kuka edes määrittelee rumuuden, kuka tyhmyyden ja kuka hulluuden? Näitä asioita pohdiskelen joka ikinen päivä. Kyllä kiusaaminen on vahvistanut todella paljon ja tällä hetkellä voin jopa kiittää kiusaajia siitä, että tekivät minusta määrätietoisen ja vahvemman ihmisen. Kiusaamista ei pidä hyväksyä ja vihaan sitä ylikaiken, mutta kaiken tämän jälkeen ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, kun käsitellä traumoja rauhassa ja koittaa ajatella asioita myös positiivisesti. Itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa.



Oma itsetuntoni alkoi vahvistua kunnolla viime eroni jälkeen melkein neljä vuotta sitten. Olen siitä saakka ollut sinkkuna ja koittanut tutustua itseeni. Itseensä tutustuminen on itse asiassa todella vaikeeta. Kiusaaminen, mediatyöskentely ja muut pinnalliset asiat omassa elämässä ovat vaikuttaneet siihen, että on välillä vaikea ymmärtää mistä syistä toimii tietyllä tavalla. Tiedän ainakin sen, että olen vahva sekä tiennyt aina mitä haluan elämässäni tehdä ja saavuttaa. Itselleni parisuhde ei ainakaan ole ollut se syy parempaan fiilikseen omasta itsestä enkä ole siksi väkisin sitä hakenut. Tiedän tiettyjä ihmistyyppejä, jotka hakevat parisuhteelta turvaa ja hyväksyntää omaan elämään ja saattavat sillä tavalla pakoilla omia tunteita. Itse olen halunnut kohdata ja käsitellä yksin kaiken sen ahdistuksen mikä sisälläni on ollut eikä turruttaa asioitani kumppanilla tai edes päihteillä. Matkustaminen on myös tuonnut itsestäni paljon uusia puolia esille, sillä silloin en ole ollut liian turvallisissa ympyröissä sekä voinut poiketa rutiineistani. On parempi mennä kohti pelkoa, kun väistää sitä.



Miten voisin itse kuvailla ulkonäköäni verraten median asettamaan photoshopmalli-esikuviin? Olen muodokas ja ehkä vähän pyöreäkin, painan yhtä paljon kun moni ikäiseni mies, en pysty hymyilemään hampailla, naamassani on näppyjä ja toinen puoli kasvoistani on vino sekä hartiani ovat tavallista leveämmät. Mitä sitten? Ketä oikeasti kiinnostaa pohtia ulkonäköäni, jossen minä itse. Muut yleensä kiinnittävät enemmän huomiota ihmisiin, jotka itse peittelevät ominaisuuksiaan ja tekevät itsestään numeron. Kaikesta kaunein on itsevarma ihminen, joka on oma näkemykseni universaalista kauneudesta. Itsevarmuuden parantamisessa on kyse näiden asioiden oivaltamisesta ja siitä, ettei yksinkertaisesti mieti liikaa. Olen nähnyt niin monen musertuneen ihmisen huonon itsetunnon takia, että olen päättänyt tehdä jotain pientä kyseisen asian parantamiseksi sekä muiden ihmisten miellyttämisen estämiseksi. Aion haastaa teidät käymään treffeillä itsenne kanssa. Se tarkoittaa siis sitä, että antaisitte esimerkiksi kerran viikossa aikaa ainoastaan omille ajatuksillenne ja oikeasti niille asioille, joita rakastatte itse tehdä riippumatta muiden mielipiteistä. Itselleni se voisi olla yökävely, leffailta tai vaikka viikonloppumatka jonnekin kauniiseen kaupunkiin ihan yksin. Loppupeleissä olemme itse elämämme tärkeimmät ihmiset ja tulemalla toimeen itsemme kanssa, osaamme myös aidosti auttaa ja tukea muita. Tiedän kyllä paljon niitä, jotka eivät minusta pidä, mutta he ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät tunne minua tai tiedä mitä olen joutunut kokemaan. Kaikkia ei voi miellyttää ja miten kliseistä se onkaan; älä tuomitse josset tunne. Tästä aiheesta ei voi mielestäni puhua tarpeeksi.

Hashtagilla #omattreffit voi laittaa Instagramiin kuvia omista treffeistä itsensä kanssa. Itse laitan omani pian tällä viikolla, joten käykää tsekkaamassa se tililtäni: sharonruba. Toivottavasti mahdollisimman moni tarttuisi tähän haasteeseen!