Tasapainoa etsimässä

Ajattelin palata vielä näiden dieettiasioiden pariin ja selventää hieman motiivejani uuden elämäntapani ja ylipäätään laihduttamisen suhteen. Kämppikseni koki järkytyksen viikon alussa, kun keittiönpöydälle oli ilmestynyt mm. ekstrapaketti riisiproteiinia, pussi erilaisia kuituja ja keittiövaaka. Myös muut ystäväni ovat aina ihmetelleet ainaista laihduttamistani ja kamppailuani painoni kanssa. Luulen, että kaikki lähti liikkeelle siitä, kun peruskoulussa minua alettiin nimitellä erilaisilla haukkumasanoilla pyöreyteni takia. En ole oikeastaan koskaan ollut kovinkaan lihava, enemmänkin joko hieman ylipainoinen, ihan normaalipainonien tai vain muodokas. Painoni on kuitenkin vaihdellut ja ns. jojoillut koko elämäni, josta olen ollut kovin ihmeissäni. Mietin aina nuorena, kun edellisenä iltana syöty jäätelökulhollinen näkyi heti seuraavana päivänä vatsassa. Kellään muulla läheiselläni näin ei ollut eikä kukaan koskaan uskonut minua. Aloin itsekin pitämään itseäni hulluna ja jouduin lisäksi tarkkailemaan jatkuvasti sitä mitä suuhuni pistin. Nämä tavat ja arvostelut ovat jääneet aivokoppaani ja niitä on enää vaikea saada sieltä pois. Myös kiusaaminen on jättänyt syvät arvet itseeni, sillä tunnen joskus edelleen ihmisten arvostelevan painoani vaikkei näin olisikaan. Joskus esimerkiksi jonkun vieraan ihmisen pitkä tuijotus kadulla saattaa aiheuttaa sen, että vedän vatsaa sisään tai paitaa alemmaksi. Nämä eivät välttämättä ole edes missään yhteydessä huonoon itsetuntoon vain luultavasti ainoastaan vääristyneeseen minäkuvaan, pelkoon ja tottumuksiin.

Yritin pehmitellä kämppistäni ja kerroin hänelle miten paljon kilpirauhaslääkitys on vaikuttanut elämääni ja miten haluan nyt todenteolla uudistaa kroppani ja mieleni uuteen uskoon. Tämä superdieetti mitä kokeilen on itselleni ensimmäinen kunnon valmennuksen alla tapahtuva dieetti, joka on täysin terveellinen, testattu ja turvallinen. Sanoin, että olisi hienoa edes kerran elämässä saada litteä vatsa, kun en ole ikinä elämässäni sellaista omistanut - en ikinä. On varmasti helppo kauhistella aikeitani laihduttamisen saralla, jos ei tiedä miltä on tuntunut elää koko elämä kontrollissa ja morkkiksissa satunnaisten herkkutteluiden jälkeen. Miksi muut saavat herkutella lihoamatta, mutta minä en? Olen aina pitänyt terveellisestä ruoasta, liikkunut ja ollut aktiivinen ihminen. Kroppani ei kuitenkaan ole koskaan toiminut normaalisti ja olen siitä aina syyttänyt itseäni. Olen ajatellut, etten ole oikeutettu samaan elämään kuin muut tai, että minut on vain tuomittu olemaan hieman pyöreä koko elämäni. Olen jo toki tottunut tähän ulkomuotoon, joka minulla on aina ollut, mutta nyt lääkityksen ja sitä kautta saadun uuden alun myötä tuntuu siltä, että olen kyllästynyt. Jos en millään onnistu laihtumaan edes kilpirauhaslääkityksellä, kovalla dieetillä ja säännöllisellä ja rankalla liikunnalla, en enää tiedä mitä tehdä. Tiedän kuitenkin sen, että olen yrittänyt parhaani ja että minun on löydettävä tasapaino, jossa voin ylläpitää oikeanlaista ruokailurytmiä, ruokavaliota ja liikuntaa. Tämä projekti on omani eikä siitä kannata muiden ottaa stressiä. Olen stressannut itse tämän asian kanssa ihan tarpeeksi kauan, ja tuoreiden tutkimusten mukaan stressi voi itse asiassa olla suurin syy siihen, miksi ihmiset eivät laihdu vaikka noudattaisivatkin kaikkia mahdollisia ohjeita orjallisesti.

Tiedän kaiken olevan vain omassa päässäni, muttei tässä ollakaan tavoittelemassa jotain jonkun määrittelemää ''unelmakroppaa'' vaan hyvää oloa sekä henkisesti että fyysisesti. En vain yksinkertaisesti pidä siitä tunteesta, että vatsani hölskyy kävellessä tai allit liikkuvat vilkuttaessa. Vaikka minulla on hyvä kunto en halua, että polviini sattuu juostessa ison painon takia tai että kireisiin mekkoihin tulee vekkejä. En halua enää tuntea sitä fiilistä, että minun on vaikeaa hengittää kireiden farkkujen kanssa istuessa tai etteivät kauluspaitojen napit mene koskaan kiinni rintojen kohdalta. Nämä tunteet ovat ahdistavia, joista hoikilla ihmisillä ei ole minkäänlaista tietoa. Itse olen sinut itseni kanssa ja pidän vartalostani myös sellaisena mitä se tällä hetkellä on, mutta olisi mukava myös tietää minkälaista elämä voisi olla vielä kevyemmällä ja sitä kautta edes hieman stressittömämmällä olotilalla. Minkälaista olisi esimerkiksi omistaa vyötärö? En halua tuntea enää puristusta ja sitä kautta ahdistuneisuutta, nimittäin se on kierre, josta on hankala hypätä pois. Joskus on vain repäistävä ja aloitettava uusi suunta vaikka sitten tällaisen superdieetin ja radikaalin elämänmuutoksen myötä.

Tämä teksti on omistettu kaikille niille, joilla on samoja kokemuksia kanssani. Toivoisin, että jakaisitte mietteitä tähän kommenttiboksiin, kiitos! ☆